Ensi maanantaina starttaa InSEAn kongressi Rovaniemellä. Mun ja Jaana Kärnä-Behmin organiseeraama symppa "Crafts as a particular context in arts education – Arts as a particular context in crafts education" on tiistaina klo 9.30-11. Odotan mielenkiinnolla mitä puhujamme Lisbeth Haastrup, Anniken Randers-Pehrson ja Sinikka Pöllänen tuovat keskusteluun ja jospa saisimme vielä keskustelua yleisön kanssa aikaan niin olisin eri tyytyväinen.
Sitten toivon, että junani on ajoissa, majapaikkani varaus ok ja kaikki pääsevät turvallisesti perille. Siitä olen varma, että kongressissa tapaa vanhoja tuttuja ja tutustuu uusiin kiinnostaviin ihmisiin ja saa roppakaupalla ideoita itselleen. Kongressit on hyviä paikkoja katsastella, mitä tällä hetkellä tutkitaan ja mikä puhuttaa. En ole ikinä käynyt Rovaniemellä, jotta sekin on sitten ihka uusi kokemus.
Oli muuten hauska kuulla Seija Kojonkoski-Rännäliltä, että hän on julkaissut 1998 artikkelin "Käsityö taidekasvatuksessa, taide käsityökasvatuksessa", (teoksessa Esko Korkeakoski, toim., Lasten ja nuorten taidekasvatuksen tuloksellisuus. Virikkeitä ja perusteita peruskoulun ja lukion taidekasvatuksen arviointiin. Arviointi 1/ 98. Helsinki: OPH). Täytyy tunnustaa, että en ole lukenut tuota Seijan juttua, pitänee kysyä sen perään, kun en tahdo löytää sitä mistään.
Niinhän se menee, samoja asioita tavataan pyöritellä, mutta aina ne pikkuisen liikahtaa ja jokainen uusvanha on aina vähän uusi näkökulma. Itteäni hermostuttaa disipliineihin ja/tai oppiaineisiin sitoutunut keskustelu. Toki niistä ei pääse eroon, enkä tiedä haluankaan, mutta disipliinin positiosta keskustelu jää joskus poteroista huuteluksi. Suomessa käsityö on siitä erityinen, että se on "taitoaine", ei taideaine. Johtunee varmaan myös kielestä. Englanninkielen arts education pitää sisällään myös käsityön - ja sitten joukon muita esim. kuvataide, musiikki, draama, tanssi, mediataide, arkkitehtuuri...
Nah. Miten arts education sitten kääntyy? Taidekasvatushan se on suorilta, mutta kielenkäytössämme taidekasvatus viittaa usein juuri kuvataidekasvatukseen. Siksi se on himpun mutkikas ja kaipa se käännettäisiin sitten taito- ja taidekasvatukseksi, mutta mua häiritsee että sitten uusinnetaan taito-taide -jakoa...Ja helposti käy niin, että "taide" jää kuviksen yksinoikeudeksi ja "taito" kässyn. Ite ymmärrän, että arts education pitää sisällään taidon ja taiteen. Pitäisikö siis opetella käyttämään "taidekasvatusta" yläkäsitteenä, jonka alla on käsityö, kuvis, draama ja musiikki. Tuntijakotyöryhmän ratkaisuhan oli otsake "käsityö ja taide". Mutta tuossa tehdään se sama jako, jossa käsityö ei ole taidetta eikä taide käsityötä. Mä tiedän, että kässyihmiset näkee punaista, kun yritän tässä hukata taitoa ja pistää käsityötä taiteeseen vaikka niin en kyllä tee. En, en! Haluan artsille vastineen suomenkielestä. Semmoisen, jossa on sekä taide että taito, jotka ovat erottamattomat. (no se on se ars, joo, mutta ei se pelaa sanana) Sen alla olisi sitten käsityö ja kuvataide itsellisinä oppiaineina. Meidän kässyjen pitäisi ehkä katsastella tarkemmin, mitä taidekasvatus on syönyt. Olen huomannut, että joskus meillä on aikas kapoinen ja moderni käsitys mitä "taide" on. Ja samaan syssyyn kuvataidekasvattajat kai voisivat vielä tarkemmin pohtia, mitä materiaalisuus, tekeminen ja taito tarkoittaa heidän kontekstissaan.
Joo, meni nyt vähän pitkäksi enkä symppaakaan ole organisoinut noille premisseille vaan siksi, että arts educationin eri konteksteja voisi keskusteluttaa, kuulostella, mutustella. Ja mikä ihmeen kielitieteilijä-wannabe musta on tullut??? Eihän mulla ole edes mielessä mitään päämäärää, kunhan hämärä aavistus jostakin hahmottomasta. Ja sitä paitsi, mun pitäisi kirjoittaa nyt sitä teoria-käytäntö -jakoa purkavaa artikkelia, deadline lähestyy....
0 kommenttia:
Lähetä kommentti