Oh-hei. Ihmiset jaksaa yllättää. Eilistä hesaria (3.6) lukiessa meinasi aamukahvee pyrskähtää rinnuksille, sen verran hupaisa oli Laura Honkasalon mielipidekirjoitus "Moni käsityöläinen lisää maailmaan turhaa roinaa". Tämä kilpailee ehdottomasti vuoden hauskimman kässyuutisen tittelistä sen taannoisen "käsityö lihottaa" -tutkimuksen jälkeen.
Honkasalon mielestä kierrätyskäsityöt ovat nimittäin "viherpesua". Hän kirjoittaa: "Tuntuu, ettei ole paljon väliä, millaisia tuotteita tekee, kunhan käyttää kierrätysmateriaalia. Valtaosa kierrätyskäsitöistä tuntuu kuitenkin olevan turhia. Alan kirjat lisäävät pökköä pesään: ne ovat täynnä tarpeettomia tekeleitä, kuten kananmunanlämmittimiä, pussukoita ja rintarosseja". Honkasaloa ovat ärsyttäneet myös legoista tehdyt korvikset, jotka hänen mukaansa eivät ole kierrätysmateriaalia vaan niitä tarvittaisiin esimerkiksi päiväkodeissa. "Mummot" sen sijaan tekevät Honkasalon mukaan vielä "oikeasti käyttökelpoisia esineitä ongelmajätteestä: kynnysmattoja muovipusseista ja sukkahousuista sekä kestäviä 'pärekoreja' kahvipakkauksista".
Honkasalo murehtii, että "meidän nuorempien tekopyhä kierrättäminen" johtaa siihen, että hyväntekeväisyyskirppiksistä tulee "viherpesun kaatopaikkoja", kun kuskaamme ostamamme (ja tekemämme?) "tarpeettomat klöntit" kierrätykseen, uskoen tekevämme hyvää.
Apua sentään. Honkasalo ei voi olla tosissaan, niin hulvattoman argumentin kulutuskulttuuria vastaan hän onnistuu rakentamaan. Kaiken kukkuraksi Honkasalo intoutuu käyttämään lopuksi vielä itseään esimerkkinä kunnollisesta ekoilusta: "Vältän epäekologisesti pakattuja elintarvikkeita. Viikipurkit vien päiväkotiin maalauskupeiksi. Ompelen aikuisten vaatteista lapsille uutta". Sopii toivoa, että Honkasalo tekee laadukasta ja kestävää jälkeä eikä erehdy viemään luomuksiaan kirpparille.
No, vakavasti. Jos nyt leikitään että Honkasalo on tosissaan. On hyvä pohtia laadun merkitystä ja sitä, miten käsityötoiminnallakin voi tulla uusintaneeksi kulutusyhteiskuntaa. Mutta jotenkin Honkasalon kirjoituksesta jää fiilis, että käsityö on jotakin vakavaa, mutta enimmäkseen puuhastelua, jota "mummot" osaa. (Missä on muuten papat?) Jos ongelma on tarpeettomat tuotteet, kannattaisiko suunnata tarmo pikkuisen toisaalle?
Sitä paitti, aika totiseksi on elo käynyt, jos virkattu munanlämmitin ei piristä aamua. Eikä sitä juhlamokka-laukkuakaan kannataisi niin tosissaan ottaa.
4 kommenttia:
Moi!
Löysin blogiisi muovinsulatustekniikkaa googlatessani ja pakko nyt kommentoida tätä, kun sama kirjoitus osui silmiini ja jätti hieman mietteliään olon...
Pääasiassa olen kanssasi samaa mieltä, mutta hieman hassusti kohdistetussa Honkasalon kirjoituksessa oli mielestäni kuitenkin pointtikin. Ehkä maailmaa eivät vie tuhoon käsityöntekijät nimenomaan, mutta turha roina ja ylikulutus kylläkin. Ja usein nämä ns. kierrätysmateriaaleista tehdyt korut jne ovat juuri sitä turhaa tavaraa, joita meillä kaikilla on jo ihan liikaa!
Tottakai on parempi ostaa kierrätysmateriaalista tehtyjä turhakkeita, mutta kaikista paras olisi olla ostamatta turhaa tavaraa ylipäätään! Itseänikin hieman kummastuttaa tämä käyttäytymismalli, jossa kierrätysmateriaalin (osittainen) käyttö tekee mistä tahansa tuotteesta ekon. Tämä pointti ei minusta tullut kirjoituksessa esiin selvsti ja kieltämättä käsityöntekijöiden leimaaminen oli hieman hassu veto! Ylikulutus on ongelma ja eiköhän siinä käsitöillä ole lopulta aika pieni vaikutus.
Ikärasismi oli myös outo! Kyllä turhaa tavaraa tekevät käsin ihan kaikki eikä oikeasti järkevän tavaran yksinoikeus ole mitenkään rajoittunut mummoihin.
Ja tietysti yhtenä pointtina on esittämäsi elämän hauskuus; kyllä välillä tarvitaan myös sitä "kaunista turhuutta", muuten elämä kyllä käy aika pimeäksi ja ilottomaksi!
Aurinkoista kesää!
Hämmentävää... ajatuksia herättävää... Sillä kierrätysmatskukäsityölläkö tämä maailma viedään turmioon?!
Jotenkin ymmärrän pointin "ylimääräisten turhakkeiden" valmistuskritiikistä mutta monta vasta-argumenttia nousee kyllä mieleen. Kuten eiköhän se teollisuus puksuta kuitenkin turhaa roinaa käsityöläisarmeijaa ripeämmin markkinoille ja eikös ole kuitenkin parempi käyttää luovan ilmaisunsa matskuna vanhaa roinaa?
Moi vaan!
Oli hauska löytää kommenttisi Honkasalon kirjoituksesta. Honkasalon kirjoituksesta jäi kummallinen olo. Iavan kuin käsityöläisten tuotokset pursuisivat hänen kotiinsa ja rinnuksilleen. Ja nämä ekotuhoajat kuljettavat meitä kohti kadotusta.
Sinällään olen osin samaa mieltä, että kaikki käsitöitä myyvät tekijät eivät ole sisäistäneet laatuvastuun koskevan heitä aina kun laittavat teoksiaan myyntiin. Toisaalta pidän hyvänä sitä, että on alettu arvostaa ITE-elämäntapaa Ja jokainen joka värkkää jotain kässyjuttua pysyy ainakin sen ajan poissa kauppakeskuksista :-).
Mutta vielä, harvoin on kukaan ottanut kantaa Hesarissa käsityöntekemiseen, ja sikäli tämä oli uusi avaus.
Moikka kamu!
Laitoin sulle facebookiin linkin blogiin, joka on kuulemma Laura H:n. Taitaa siellä omassa ateljeessaankin vähän laatu kärsiä määrän kustannuksella, sen verran on kesämekkoa pukannut...
Lähetä kommentti