No niin, viihde sikseen ja takaisin asiaan. Monelle taito- ja taideaineen opettajalle tuntijakotyöryhmän esitys on ollut valtaisa pettymys. Ei siksi, etteivätkö tavoitteet joita ehdotuksessa ensimmäiset pari sataa sivua käsitellään, olisi kannatettavia. Siitä vallinee melkomoinen yksimielisyys. Yhteisopettajuus, integroiva ote, oppiainekokonaisuudet, kansalaiskasvatus - me (rohkenen puhua usean suulla) toivotamme ilolla nämä tulevaisuuden kouluuun entistäkin vahvemmin painotuksin. Erityisesti olen seurannut ja osallistunutkin tietenkin käsityön opettajien keskusteluun, mutta myös kuvispuolen keskustelua olen seuraillut. Puhallamme yhteen hiileen.
Mutta, varsinainen tuntijako on kaikkea muuta kuin odotimme. Tunteja vähennetään ja painotusta siirretään alakouluun. Hallitusohjelmassa luvattiin tt-aineille lisää, mutta tarkkasilmäisten olisi pitänyt ottaa vakavasti kohta "lisää valinnaisuutta". Kaikille pakollisia tunteja yläkoulun puolelle jää ehdotuksen toteutuessa jokaiselle tt-aineelle 1. Se on dramaattinen pudotus. Valinnaisuuden "lisääminen" on sekin melkomoisen näennäistä. Aineenopettajan asiantuntemusta ei tulevaisuuden koulussa katsota tarvittavan. Melkomoista, kun luokanopettaja muutamalla opintopisteellä hoitaa suuren osan esim. koko käsityökasvatuksesta. Ei sillä, että opintopisteillä mitattaisiin on hyvä vai huono ope, mutta jokainen tajuaa, että taidon oppiminen vaatii hieman pitkäjänteisempää. Ilman taitoa ei tt-aineita voi opettaa. Ilman taitoa ei voi ymmärtää tt-aineisiin liittyviä diskursseja. Ilman tietoisuutta diskursseista ei voi kasvattaa uutta luovia kansalaisia. Siis, miten niitä luovien alojen innovaattoreita voi kasvaa näillä spekseillä, joita työryhmä esittää? Minä vaan kysyn. Kovin kummalliselta tuntuu sekin, että oppiainekokonaisuutta "matematiikka" edustaa yksi oppiaine, nimittäin matematiikka. Entäs sitten se, että liikunnalle pistetään lisää kun se on hyvinvointiaine. Missä ihmeen kohtaa on unohtunut se, että tt-aineet ovat hyvinvointiaineita. Mietin nyt esimerkiksi kouluampumisten jälkeen esiinnostettua taiteen ja taidon merkitystä nuorten henkiselle hyvinvoinnille.
Sekin on tosi mielenkiintoista, että meidän tt-aineiden edustajat laitetaan kilpailemaan tunneista keskenään valinnaistunneista. Oppilas näet joutuu valitsemaan oppiaineryhmittäin. Joko tai. Ota kaksi. Miten tämä nyt tukee tt-aineita opettavien yhteistyötä? Tuntuu hölmöltä, kun olemme vaikka Konsteissa rakentaneet yhteistä säveltä ilolla ja nyt tämä turkanen pistää taas niitä samansorttisia esteitä. Oh.
Ja sitten draama. Siitä tuntuvat kaikki tt-opet olevan yksimielisiä, että draamaa ei tahdota. Sehän on jo äidinkielessä ja kirjallisuudessa ja siellä pysyköön. Varmasti suurin syy kielteisyyteen on kuitenkin se, että draaman nähdään vievän muiden tt-aineiden tunnit. Toinen syy lienee, että useat näkevät draaman ainoastaan välineenä, jota esim. käsityönopetuksessa voi hyödyntää. Siis erityisenä pedagogisena välineenä. Näin varmasti onkin, mutta jos nyt yhtään olen ymmärtänyt oikein, niin draama on oma, erityinen ja itsellinen oppialansa. Jotakin olen joskus lukenut otsakkeen "perfomance studies" alla, joka on nähdäkseni jotakin sinne päin kuin tuosta uudesta oppiaineesta nyt suunnitellaan. Minä tervehdin ilolla sellaista uutta tt-ainetta, joka nostaa esiin ruumiillisuuden ja liikkeen, esittämisen ja esiintymisen. Vaikkakin OPHn perusteena lieneekin lähinnä se, että "meillekin on saatava kun draamaa on jo muissa maissa". Siitä huolimatta haluan ajatella, että draaman nostaminen on yksi osoitus siitä, että OPHssa eletään tässä ajassa. Jos ajatellaan ns. kulttuuriskeneä, niin juuri draaman aluella tapahtuu paljon. Kaikenlaista performanssia, uutta sirkusta, yhteisötanssia yms. Miksei tällaista oppia perinteisen teatteritieteen lisäksi voisi olla kouluissa? Mikä mahtava lisä draama olisi tt-aineisiin suunnitella integroivia ja poikkitaiteellisia/taidollisia kokonaisuuksia. Ei olisi ollenkaan huono sekään, että lapset ja nuoret oppisivat että ruumis on muutakin kuin muokattavissaa oleva ja suorittava keho. Tietysti se on aluksi kankeaa, mutta haloo. Jos meistä aikuisista on kamalaa olla stagella, liikkua oudolla tavalla, esiintyä, niin ei se tarkoita että lapsukaisista olisi. Tai että he olisivat yhtä kaavoihin kangistuneita kuin me. Katsokaa telkkariin, kaikki haluavat esiintyä ja olla esillä. Netissä vasta performoidaankin. Tiedotusoppiinkaan ei enää haeta siksi, että haluttaisiin toimittajiksi vaan toive on päästä juontajaksi - vaikka BB:iin. Nämä em. asiat ovat niin tärkeitä, että niitä ei voi sivuuttaa. Ne on saatava opsiin. Onko se sitten draaman tontilla? Miksei vaikka ei tietenkään yksinomaan.
Lopuksi, tuon kaiken edellä mainitun (ja sen mitä en edes ymmärtänyt listata), opettaminen vaatii asiantuntijaopettajaa. Sellaiseksi ei tulla 30 op:n opinnoilla, kuten ehdotuksessa esitetään. Samat 60 pojoa kuin muillakin aineenopettajilla.
6 kommenttia:
Hyvä Miia! Jatketaan tästä... ; )
Linkitin tän jutun blogiini ja muutamaan paikkaan facebookissa! Yritetään nyt rummuttaa vähän joka suuntaan...
Asiaa!
Hei Miia! Ihan hyviä pointteja. Realiteetit ovat vaan melkoisen karut.
Ei draamassa omana oppiaineena ole mitään huonoa. Todellisuus vaan on se, että reikäleipä on yksi ja jos jotakin lisätään, on se pois jostakin muusta. Kuka on valmis "uhraamaan" omasta oppiaineestaan tunteja uudelle oppiaineelle? On monia muitakin itsellisiä tieteellisä oppiaineita, joita ei opeteta peruskoulussa omana aineenaan.
Sitten tuo performanssi taide, joka on tullut yhä suositummaksi ja näkyvämmäksi, on myös ilahduttavaa. Ja jokaisen kansalaisen on hyvä oppia esiintymistaitoja. Meidän "käsityöuskovaisten" on helppo hehkuttaa taito- ja taideaineiden puolesta, mutta on myös niitä, jotka ovat kiinnostuneita enemmän esim. tekniikasta, kielistä tai historiasta. Kansantalous ei taitaisi kestää sitä, että kaikista suomalaisista tulisi taiteilijoita tai edes BB toimittajia. Suurin osa tulevista kansalaisista taidetaan tarvita muilla kuin taidealoilla - ja myös näitä "faktatietoja ja -taitoja" täytyisi perusopetuksen sisältää.
Sanoisin, että tuntijakoesitys, ja mitä se lopulta tulee olemaan, on lähellä mahdotonta yhtälöä, eikä se varamsti tule tyydyttämään kaikkia.
Eipä silti, toivotaan, että käsityötä saadaan lisää ja muitakin taideaineita. Ja loppujen lopuksi elämä lienee se mikä viime kädessä opettaa, eivät koulu tai tuntivalinnat, ts. oli tuntijako minkälainen tahansa ihan kohtuullisia kansalaisia sieltä ulos putkahtaa.
Mut pidetään käsityön lippua korkealla :)
Terv, Riikka
Meillä on ongelmana se, että päättäjämme eivät tiedä mitä käsityö nykyisellään on ja me itsekin olemme ehkä valmiit hylkäämään käsityöopetuksen sellaisena, kuin se oli tekniikkapainoitteisena aikana.
Päättäjille pitää tehdä yksi kysymys: tiedätkö mitä olet lopettamassa Suomen kouluista?
Aiemmatkin päätökset ovat olleet omiaan taannuttamaan käsityönopetusta tekniikkakeskeisen mallioppimisen ja opettajakeskeisyyden suuntaan, lapsen oman ajattelun, suunnittelun,toimeentarttumisen taidon ja monipuolisen kehittymisen kustannuksella.
Kuitenkin myös mekaanisella käsityötekemisellä on vankka kannattajakuntansa ja sekin palvelee ihmisyyttä.
Siis päättäjälle kysymys: oletko mukana kivitystuomiossa?
Kivaa, kun on keskustelua!
Muutama kommentti:
Draama voisi minusta olla oppiaine, jossa voisi käsitellä tuota julkkiskulttuuria ja sinne pyrkimistä. En siis tarkoittanut, että draamassa tuotettaisiin lisää julkkiksia ja bb-tähtiä :) Tekstini tosiaan voi lukea niinkin. JA, toki nykyisissäkin puitteissa on paikkoja tarkastella näitä kysymyksiä.
Ehdottomasti olen sitä mieltä, että peruskoulun tehtävä on ensisijaisesti kansalaiskasvatus ei elinkeinoelämän palveleminen. Tai ihmisyys, kuten Tiina tuossa muotoili.
En myöskään näe "taidetta" jotenkin vastakkaisena "faktalle". Oikeastaan, en ymmärrä tietoa säiliönä joka ei muutu, "faktana", joka opetellaan. Jokaisessa oppiaineessa on hyväksi havaittua ainesta sekä muutoksessa olevaa ja tutkivaan katseeseen houkuttavaa.
En myöskään haluaisi rakentaa mitään hierarkioita tekniikka ja ilmaisupainotteisemman käsityön välille. Oma ajatukseni on, että käsityön moninaisuus on se, joka pitäisi perskoululaisella näyttää. Ei yhtä oikeaa. Ja tähän moninaisuuden osoittamiseen, eri puolinen tarkasteluun ja taidon oppimiseen tarvitaan aikaa.
Tiinan kysymys päättäjälle on hyvä: haluatko olla mukana kivitystuomiossa?
Taisteluterveisiä kaikille!
Lähetä kommentti