Pikkästä aikaa

Lomalomalomaloma meni ihanasti nautiskellen laadukkaista elintarvikkeista, lämmöstä, merestä, järvistä. Ihan vähän kässyäkin tuli tehtyä. Esimerkiksi tämmöinen laukku trikoojämistä. Puola-avaimenperän sain lahjaksi eräältä nokialaiselta kässytaiturilta.

Tähän meni ehkä semmosen parin t-paidallisen verran suirua. Periaate on helppo, trikoonauhaa ommellaan kiinni pyöreäksi leikattuun kankaaseen.

Mitä enempi venyttää, sitä nopeammin ympyrä kohoaa kassiksi. Ekasta versiosta tulikin enemmän kukkaro kun laukku, kun venytin liikaa. Tietty riippuu millaista on rikoo, jota ompelee. Rikoosuirukierrätystä on harrastanut myös Johanna Yli-Muilu, jonka tekemä oppimateriaali löytyy Käspaikasta.

Aloitin maanantaina uuden työn, joka on viiden kuukauden sijaisuus Helsingissä didaktikkona. Ihan unelmapestihän tuo mulle oikeastaan on, vaikka väikkärille täytyy heittää hyvästit syksyn osalta. Kyseisessä pestissä on nimittäin mahdollista pohtia, jakaa ja kehitellä juuri niitä asioita joista olen blogissakin kirjoitellut. Nähtäväksi jää mihin maisterin rahkeet riittää ja miten melkomoisen standardoitu tutkintorakenne joustaa. Ideoita olisi ainakin julmetusti! Nöyrin mielin aloitan. On kivaa ajatella, että opin ihan hirmuisesti tänä syksynä. Toivottavasti myös opiskelijat :)

InSEAsta sain roppakaupalla kotiin kannettavaa ja idiksiä myös syksylle. Aivan mahtavia puheenvuoroja ja voimauttavaa seuraa. On niin hienoa kuunnella, mitä kaikkea hienoa ihmiset tekee ympäri maalimaa! Iloitsin myös, kun meitä kässyjä oli siellä ihan joukon verran paikalla ja meillä oli aikas kiva yhteishenki.

Mun ja Jaanan symppa meni musta kivasti. (yllä oleva kuva on kiinote-puheesta, ei meitä nyt ihan noin moni ollut kuulemassa). Tykkäsin ihan hirveästi Lisbethin, Annikenin ja Sinikan esityksistä ja jatkoimme juttua konferenssin kuluessakin. Lisbeth kertoi Aarhusin yliopistossa vetämästään materiaalisen kulttuurin maisteriohjelmasta, jossa eri taide- ja käsityötaustoista tulevat kandit kohtaavat materiaalisen kulttuurin kehyksessä. Materiaalinen kulttuuri ja didaktiikka toimivat ikään kuin single double bed, jossa kaksi kohtaavat. Opetusohjelma on täysin “teoreettinen”, mutta Lisbethin mukaan kysymys on myös teoria-käytäntö ajattelemista uudelleen. Anniken pohti käsityön ja kuvataiteen eroja, rajaa ja yhteyttä norjalaisen Art&Craft -oppiaineen kautta. Kyseinen oppiaine sisältää visuaalisen kommunikaation, designin, taiteen ja arkkitehtuurin. Opettaja valitsee, millä metodilla/tekniikalla sisältöjä toteutetaan. Anniken esitti pohdittavaksemme kysymyksen “Why are we making what?” Eli voisimme miettiä oppiainetta/aineita myös etiikan kautta. Sinikka esitteli ilmaisullisen käsityön mallia, joka on yksi neljästä joita hän on kehitellyt. Sinikan ajatus on, että käsityö itseilmaisuna tarkoittaa taiteen kategorian tuomista käsityöhön. Sinikalta on ilmestynyt jo kohta vuosi sitten aiheesta ihka referee-artikkelikin "Contextualising Craft: Pedagogical Models for Craft Education".Täytyy ehdottomasti lukea ajan kanssa. Miten sitä näin tärkeitä on mennytkin ohi!

Noin ylisummaan paljon oli puhetta kulttuurikasvatuksesta, identiteetistä, tietoiseksi tulemisesta, voimaannuttavasta kasvatuksesta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, erotietoisuudesta. Tai sitten vaan jostain kumman syystä osuin kuulemaan juuri noita :) Konferenssin teemaa “sustainability” ajatellen ehkä eniten oli puhetta sosiaalisesta ja kulttuurisesta oikeudenmukaisuudesta. Ja BP öljykatastrofi oli täälläkin paljon esillä. Se lienee kesäisissä tiederiennoissa alasta riippumatta ollut paljon puheissa.
Tässä vielä liikkis kuva, jossa poseeraan ystäväni Mahon kanssa hostelin edessä, jossa yövyimme yhdessä Mahon ja Tarja-Kaarina Laamasen kanssa. Oli muuten kivaa! Ihan kun luokkaretkellä, mutta vielä kivampaa.

Tästä tulee nyt pitkä..mutku...varmaan moni muukin suunnittelee juuri nyt tulevia opetuksia. Tässä joitakin mun unelmaisia kehikoita: moneus, kohtaaminen, yhteyksisyys, suhteisuus, hetkisyys, partikulaari – universaali, synestesia, multimodaalisuus, tila-aika, becoming, praksis, materiaalisuus, kokemuksellisuus, draama, re-artikulaatio, kontekstuaalisuus, intersektionaalisuus, toimijuus, valta, kehkeytyminen, keskeneräisyys, queer, aktivismi.....Metodeja: sarjakuva, huoneentaulu-manifesti, tarina, katutaide, nukketeatteri, performanssi, installaatio, materialisointi, tuntumaisemat, temaattiset käsityöpiirit, 2000-luvun kansallispuku, essu kakspistenolla, zine, shrine....

Elämänmakuisuutta pateettisuudenkin uhalla!

Vinkki: uusimmassa Naistutkimuksessa on Hanna Guttormin aivan ihania runoja, joita hän on kirjoittanut väikkäriaineistostaan käsityötunneilta. Runoissa havainnollistuu mun mielestä hienolla tavalla ruumiin ja sukupuolen merkitys käsityötunneilla. Muitakin tulkintoja varmasti löytyy. Lisäksi artikkelissa on pohdintaa runoista metodina etnografisessa kehyksessä (toivottavasti ei mennyt pahasti pieleen). Ihan hirmu mielenkiintoista.

PS. Seijalle kiitos artikkelin lähettämisestä!